Valmista raitaa

Serkkuni tilasi kankaiden lisäksi lankoja, jotka päätyivät minulle sitä varten, että kutoisin hänen miehelleen langoista sukat tai sukkia. Ensimmäisenä pistin puikoille raidallista Nallea. Siitä syntyy ihan itsestään raidalliset sukat ja minä voin vain "kutoa menemään" kuten serkkuni asian ilmaisi. 

Puikoiksi nappasin jälleen Novintan koivuiset kulmikkaat 3mm. Silmukoita alkuun 60 ja varsi 2o 2n - resoria. Resoria neuloin yhteensä 7 raitakertaa eli 24cm. 

Kantalappuun 16+16 silmukkaa, kantapää vahvistettuna. Kantapohjaan 7+7 silmukkaa, kantalapun sivusta nostin 15 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros, kunnes puikoilla 14 silmukkaa. Teräosa tavallista sileää neulosta ja kärjessä sädekavannus.

Sukan tavoitekoko 42. 

 

 

Mielenkiintoisesti sukkiin meni enemmän kuin yksi avaamaton kerä lankaa, mutta silti ne painavat vain 100g.  Kerä ei siis voinut painaa kuin 90g tai ehkä vain 85g. Mikä täytyy huomioida lyhentämällä huomattavasti seuraavan parin varsia.

Painoa sukilla 100g. Lankaa käytetty vuoden alusta 993g.

raitaa musta-vihreä-sininen

Kadotan lisää jämälankoja kutomalla Juniorille raidalliset suurperheen sukat. Silmukoita 48. Alkuun mustalla 16 kerrosta perusjoustinta. Sitten jatkoin kolmella värillä yhden kerroksen spiraalineulosta. Kantapäähän laitoin 13+13 silmukkaa ja kudoin sen vahvistettuna kahden kertaisella mustalla, samoin käytin kahdenkertaista mustaa lankaa koko pohjan ja kärjen mitalta. Kantalappuun 24 kerrosta, kantapohjaan 7+7 silmukkaa, kantalapun reunasta nostin 14 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros, kunnes pohjassa 13+13 silmukkaa. 

Päällisen kudoin samalla kolmen raidan tekniikalla kuin varrenkin, silmukoita 11+11. Ensin yksi kerros jokaisella kolmella värillä, ja sitten sama nurjalla ja taas oikealla. 

 

Kärjen kudoin mustalla tuplalangalla, sädekavennukset kahden kerroksen välein. Lopuksi ompelin päällisen ja pohjan yhteen. 

 

 

Painoa sukilla 115 g. Langan kulutus vuoden alusta 893 g.

Merkillinen maaliskuu

Vaikka lunta on edelleen runsaasti, on ilma jotenkin sittenkin keväinen. Osa lumesta on toki sulanut ja vettä tuntuu riittävän jopa ihan pieniksi järviksi asti. Lisäksi olen huomannut, että tietyt autoilijat nauttivat siitä, että saavat ajaa autonsa noista "järvistä" läpi mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon roiskuttaen, sitä parempi, jos joku jalankulkija sattuu osumaan kohdalle ja saa kunnon suihkun. Turha kai mainitakaan, että inhoan tuollaisia autoilijoita.

Yllättävän nopeasti lumet ovat kadonneet ja osa kaduista on jopa putsattu hiekoitushiekasta. Se tuntuu taivaalliselta kaiken sen lumessa ja loskassa kahlaamisen jälkeen. Olkoonkin, että yöllä on edelleen suhteellisen kovia pakkasia.

1. viikko

Maaliskuun ensimmäinen viikko oli peräti kokonaisen viikonlopun mittainen. Sen oli tarkoitus alunperin olla vapaa, mutta kun tuli mahdollisuus tehdä kohtuullisen rahakkaita ylitöitä, niin tietenkin nappasin kiinni. Sunnuntaina yövuorosta päästyä kokkailin ruokaa, koska serkkuni miehineen tuli Herra Kirjoituksen "klinikalle", sillä he tarvitsivat tietoteknistä apua. Useamman tunnin puurtamisen jälkeen saatiin kaikki koneet päivitettyä toimimaan. Turha sanoakaan, että illalla uni maistui. 

2. viikko

Maanantaina sitten jatkettiin aamuvuoroa, kieltämättä vähän väsyneenä, mutta onnellisena. Myönnetään, että illat menivät aika pitkälle aikaisten nukkumaan menojen merkeissä, mutta uskon vakaasti siihen, että silloin pitää nukkua kun nukuttaa. Tiistaina kävimme pitkästä aikaa syömässä ulkona, työkaverini ehti mainita aivan liian monta kertaa, miten hyvää ruokaa ja runsaita annoksia eräs paikallinen ravintola tarjoaa. Toki mekin olemme siellä käyneet, mutta siitä on jo pitkä aika, joten päätimme verestää kokemuksia, eikä minun tarvinnut väsyneenä miettiä kokkaamista. 

Torstain vapaapäivä meni kotihommien ja sukankutomisen merkeissä. Ikuisuusprojekti etenee pikku hiljaa. Illalla meillä oli työkaverien kanssa peli-ilta. Perjantain vapaapäivä meni jälleen loputtomien kotihommien ja sukan merkeissä. Sain kuin sainkin puristettua sukasta varren valmiiksi - jos tämän kanssa käy niin kuin sen toisenkin, niin teräosa valmistuu suhteellisen ripeästi tuon varren kanssa takkuamisen jälkeen. 

Viikonloppu menikin sitten yötöissä. Sunnuntaina kävimme katsomassa äitiä, joka vaikuttaa onneksi piristyneen, kun valo lisääntyy ja aurinkoakin näkyy. Kämppäkaverinsa vaan käy entistä huonommaksi joka kerta, mikä tietenkin surettaa.

3.viikko

Alkuviikko meni edelleen yövuorojen merkeissä, ja siinä välissä kävin vielä kuskaamassa äidin lääkäriin. Tämä tietenkin vähensi rajallista nukkuma-aikaa, hengissä kuitenkin selvittiin. Nukkumapäivänä oli vielä yksi työkokous. Sen lisäksi tein ruokasuunnitelmia loppuviikolle ja seuraavalle viikolle sekä hoidin ostoksia, jotta on materiaalia, mistä tehdä ruokaa. Tasapuolisesti olen yrittänyt tyhjentää pakastinta ja käyttää kuivakaappien varantoja uusien hankintojen rinnalla. Torstaille olin varannut hierojan, kyllä se vaan tuntuu niin hyvältä, kun veri jälleen kiertää hartioissa, muutoin viikon ainoa vapaapäivä meni jälleen kotihommien merkeissä. Perjantaina oli tilipäivä, perinteiseen tapaan laskut maksuun, vilkaisu saldoon ja verkkopankin sulkeminen - toivottavasti menee taas tovi ennen kuin se pitää avata.

 

Sotkuiset kesätyökuviot ovat osin selkeytyneet. Olen luvannut viettää lomastani kolme viikkoa keikkahommissa ja kaksi viikkoa lomailen Herra Kirjoituksen kanssa. Satunnaisia keikkapäiviä saatan tietenkin ottaa sekä omista hommista että muualta, jos siltä näyttää, että niitä on tarjolla. Elämä on sittenkin ihanaa, kun töitä riittää. 

Taivahan taatto päätti sitten viikonloppuna, että kevät seis, on vielä talvi, ja avasi lumihanat. Yhdessä yössä 15 senttiä uutta lunta ihmisten riemuksi tai riesaksi. Tällä kertaa minä yllätin jopa itseni, sillä sen sijaan, että olisin käyttänyt koko kirosanavarastoni lumen vuoksi, nautin suunnattomasti kahlatessani aikasen aamun kajossa lumessa töihin. Itse asiassa mietin jopa puiston koskemattoman lumikentän läpi kulkiessani, hyppisinkö jänishyppyjä tai tekisin jotain muita kivoja jälkiä sinne, sillä muutkin kulkijat olivat jättäneet sinne mielenkiintoiset merkkinsä. Yhden kulkijan laahaavat jäljet kertoivat painavista askelista, toisen hoipertelu matkasta lähipubista kotiin ja kolmansia seurasivat reippaat tassun jäljet yhdessä karvaisen ystävän kanssa tehdyn ulkoilun merkiksi.

4.viikko

Ensin kolme aamua ja sitten ylimääräinen yövuoro. Sattui nyt osumaan niin nätisti, että mulla olis ollut neljä vapaapäivää - itse asiassa edelleen on neljä vapaata päivää, ensimmäisen ja toisen välissä vain käväisen yön töissä. Aamuvuoroissa tuli jo hetken ajateltua, mihin sitä on taas päänsä työntänyt sen verran mielenkiintoisissa merkeissä ne menivät. 

Yövuoron jälkeen ehdin vielä tavata Ievuskaistakin pitkästä aikaa. Kävimme syömässä ja oli todella kiva höpötellä pitkästä aikaa. Äitiä kävimme katsomassa ja samalla tein hänelle jalkahoidon. Viikonloppuna sitten vietimme aikataulotonta lepoaikaa pesemällä viisi koneellista pyykkiä, parsimalla sukkia ja kokkaamalla ruokaa valmiiksi seuraavaa viikkoa varten. Tavoistani poiketen kävin kurkkimassa etukäteen kuun lopussa maksettavia lisiä ja yllätyin positiivisesti - toki minulla on tunne, että olen asunut töissä ja tilinauha vahvistaa sen jälleen kerran. 

5. viikko

Pääsiäisviikko. Pääsiäinen menee perinteisesti töissä. Alkuviikon tein töissä rästipaperihommia, jotka tuntuvat yhtä loppumatomilta kuin kotihommat. Niitä sitten hoidin taas viikon ainoana vapaapäivänä. Lisäksi kävin nauttimassa työnantajan joululahjaksi tarjoaman lounaan - en mitenkään viime tipassa, kupongin viimeinen käyttöpäivä oli kuun viimeinen päivä. Keskiviikkona meillä oli kokous, jonka päätteeksi herkuteltiin kunnon pihvillä ja muilla herkuilla. 

Vapaapäivänä poikkesin myös materiaalipankissa ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella, koska oli välttämättömiä tarpeita. Noiden välttämättömien lisäksi tuli sitten ostettua mukaan muutakin niin kuin yleensä aina siellä käydessä. Kunnianhimoisesti ajattelin ommella pari toppia matkalle ja serkkuni pelasti minut tarjoamalla saumuriapua ennen pääsiäisreissuun lähtöään.

Jääkaapin tyhjennys on edelleen menossa, joten onneksi ei tarvinnut lähteä ryntäilemään pääsiäisshoppailusta huumaantuneiden ihmisten sekaan. Toki yövuorojen välissä kävimme herkuttelemassa burgereilla samalla kun poikkesimme pääsiäistorilla.

Huomaa, että valon lisääntyminen tuo tullessaan perinteisen ostohimon. Tahdon uusia vaatteita, uusia lankoja, uusia tavaroita, uusia pelejä. Olin jopa langeta ostamaan Temusta (joka siis on jopa ebayn ylittävä romukauppa) yhden mekon reissua varten. En langennut, enkä oikein tiedä, onko se onnittelun paikka. Tiedän, että tässä on takana juuri se, että kevät ja valo saa kaiken vanhan näyttämään entistäkin kuluneemmalta. Yritän kuitenkin edelleen sinnitellä ostamatta, vaikka se onkin varsin vaikeaa. 

Muidenkin tavaroiden kuin vaatteiden kulumisen huomaa, ei vaan kevään, vaan ihan niiden ikääntymisen vuoksi. Jatkuvavasti käytössä olevista tavaroista esimerkiksi työreppu ja avainkotelo alkavat kaivata päivitystä, mutta koetan kestää niiden kanssa vielä tämän vuoden. Sitten voi ainakin sanoa, että on tosiaan loppun käytetty, kun laittaa ne pois. Myönnän, että saatoin ihan hiukan vilkaista ebaysta ja huomasin, että ainakin avaimiin saattaisi olla ratkaisu kotonakin, pienellä muokkauksella tosin. Toki sellainen aivan uusi ja ihana kunnollinen avainkotelo houkuttelisi kovasti - onhan uusi ja hieno aina uusi ja hieno. 

Samalla mietin, onko tässä saapuneet/poistuneet listauksessa mitään järkeä. Jos hävitän kaksi paria vanhoja, loppuunkuluneita korvatulppia ja hankin saman määrän tilalle, mikä muuttuu. Ei mikään. Ei myöskään se, että korvatulppia on pakko olla, mieluummin useampi kuin yksi pari. Rakas Herra Kirjoitukseni nimittäin kuorsaa, hän ääntelee kuin leijona tai traktori, joten pieni - tai vähän suurempikin - äänieristys on tarpeen, jotta vieressäolija saa unen päästä kiinni. Sama koskee astianpesuainetta tai muita arjen välttämättömyyksiä. No menköön ainakin tämän kuun, kun olen nuo tietyt asiat saapuviksi laskenut, niin myös niiden tyhjentyneet versiot lasketaan poistoiksi.

1.-31.3.

Kuitit:

Ruoka: 357,85€ (sisältäen ravintolaruokailun n. 30€ kahdelle ja toisen ravintolaruokailun n. 25€ yhdelle sekä burgeriateriat meille molemmille)

Herkut: 77,76€ ( karkkipussi yövuoroon ja sipsipusseja sekä karkkia muuten vaan syötäväksi, herkkuja peli-iltaan ja lahjaksi; lisää herkkuja kotiin)

Tavarat:  75,05€ (teräsharjat, nenäliinat äidille, hammasharjat, kukkanen lahjaksi, sodastreamin vaihtopullot, lisää tuliaisia sekä herra Kirjoituksen hankkimat minikolvi ja suurennusvalo - setti)

 

Poistot:  

Kaksi t-paidan helmaa lahjoitettu työkaverille, Herra Kirjoituksen vanha tietokone myyty uuteen kotiin, kahdet irtopohjalliset roskiin, tietokonesälälaatikko annettu eteenpäin, kynsiviila roskiin, tietokonelaatikko annettu eteenpäin, tyyny annettu pehmusteeksi, kaksi paria korvatulppia roskiin, sukat, paita & puolikkaat kalsareista naamanputsaus räteiksi. Pari turhaa pahvilaatikkoa viety roskiin, lehti kierrätetty eteenpäin, kerä lankaa annettu eteenpäin. Vanha varavitra pankki ja johtohässäkkä SERiin.  Kynsiviila roskiin. Tyhjentynyt tiskiainepullo roskiin, täytettävä rajauskynä roskiin, koska täytteet loppuivat, rajauskynän täytteiden kotelo roskiin,  kosmetiikan tyhjentyneitä 10 kpl. Yhteensä: 24 + kosmettiikka 10. Yhteensä 34 kpl.

Saapuneet:  1 paketti hammasharjan vaihtopäitä, 1 pari pohjallisia, kassillinen (3,5kg) lankoja, 2 korvatulpat, lisää lankoja, solki takkia varten. Yhteensä 7 kpl

Kosmetiikkapoistot 1/24

Jälleen kerran pyöritän samaa vanhaa latua eli kolmen kuuden välein tehtävää kosmetiikan poistojen listausta. No poisto on ehkä väärä sana, koska suurin osa on kuitenkin tyhjentyneitä purkkeja ja purnukoita. Haluan kuitenkin edelleen pysyä noin suunnilleen selvillä siitä, minkä verran meillä kosmetiikkaa tulee käytettyä - paljonko poistuu ja paljonko tulee tilalle. 

Vuoden ensimmäiset poistot pitävät sisällään hiuspuuteria, dödöä, shampoota, meikkivoidetta, hammastahnaa, ripsiväriä, huultenrajauskynän, minihuulipunan ja hiustenhoitoaineen. Näistä viimeksi mainittu avaamaton purkki, jonka ikä kysymysmerkki. En aio käyttää, joten poistoon sellaisenaan. 

 

Tyypillisiä tyhjentyneitä nämäkin: minun sireenintuoksuinen dödöni, jouluksi ostamani hyasintintuoksuinen käsisaippua, Herra Kirjoituksen dödö, kookos-hammastahnaa sekä ruskeasävyinen minihuulipuna.

Tyypillisiä ovat seuraavatkin poistot. dödöä, suihkugeeliä, käsisaippuaa, jalkarasvaa, huulirasvaa, hammastahnaa, pari minihuulipunaa, yksi rajauskynä ja ikivanha rajauskynän täyte, jolle en keksinyt muuta käyttöä kuin kynttilätehtaan. 

Poistot   14 purtiloa, 0 näytettä. Vuoden alusta 24 purtiloa, 0 näytettä. 

Esterin suurperhe

Koska kälyn ja juniorin sukkien kulutus on melkoista, päätin parsittuani kassillisen sukkia vähän hidastaa pohjien rikkoutumista ja kudoin kälylle sukat, joissa yhdistin Esterin erikoiset ja suurperheen äidin sukat. 

 

Esterin erikoiset viittaa vuonna 1918 syntyneeseen mummuuni, joka vahvisti sukkia kutomalla langan joukkoon ohueksi säikeeksi leikattua sukkahousua. En muista olisinko koskaan nähnyt näiden Esterin sukkien varsinaisesti kuluvan puhki, reikä saattoi tulla, jos sukkahousunauha oli leikattu jostain kohtaa liian ohueksi ja se katksesi. Tämäkin oli kuitenkin äärimmäisen harvinaista. Suurperheen äidin sukkamalli on puolestaan nettilöytö, joka helpottaa sukkien pohjien uudelleen kutomista. Niissä kudotaan normaali varsi, mutta sukan päälinen ja pohja kudotaan erikseen ja kärki sitten taas yhteen. Sivut ommellaaan kiinni. Sukkien pohjan korjaaminen onnistuu helposti purkamalla kärki ja ompeleet, minkä jälkeen voi kutoa uuden pohjan. Paljon nopeampaa ja vähemmän lankaa vievää (niin kuin minun näillä varastoilla sitä tarvitsisi ajatella) kuin koko terän uudelleen kutominen  - tämän ehtii kiireinen suurperheen äitikin tehdä helpommin kuin koko sukan uudelleen kutomisen, sillä en juuri koskaan ole nähnyt, että sukan päälinen tai varsi kuluisivat, kyllä ne kulumat tuolta pohjasta yleensä löytyvät. Kun kärki on avattu voi myös tarvittaessa kasvattaa sukan kokoa lisäämällä pohjaan ja kärkeen kerroksia, joten sikälikin näitä on suurperheen äidin kiireessä helppo muokata seuraavaan kokoon.

 

Näiden jämälankojen poistosukkien aloitus 56 silmukalla, 2o 2n -joustinta sinisen langan mitan verran. Sen jälkeen violetilla langalla varsi. Siniturkoosilla langalla kudoin 13+13 silmukalla sukan pääklisen. Kantapäähän tuli 15+15 silmukkaa. Kantapään kudoin vahvistettuna grafiitinharmaal langalla ja sukkahousukuteella. Kantalappuun 28 kerrosta, kantapohjaan 8+8 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 17 silmukkaa. Kavennukset kolmella ensimmäisellä kerroksella joka kerros, sen jälkeen vähän vaihdellen joka toinen tai joka kolmas kerros kunnes pohjassa on 15+15 silmukkaa. Kärkeen tasasin silmukat niin, että niitä oli 14 puikolla. Kavennukset tein tavan omaisina sädekavennuksina vähäisillä kerrosväleillä, jolla kärjestä ei tulisi pitkää, koska se on vahvistamatonta ja senkin todennäköisesti joutuu kutomaan uusiksi. 

 

Rumathan nuo ovat, siitä ei kahta sanaa, vaikka yritinkin yhtenäistää sukkia lisäämällä vielä pohjan langalla koristelua varteen. Kirjain on tehty virkatusta ketjusilmukkapötlöstä, jonka ompelin tuohon varteen kiinni.

Näiden sukkien myötä varastostani poistui kolme jämää (varren sininen ja lila sekä päällisen turkoosi) ja lisäksi ihan hiukkaa vaille kokonainen kerä (pohjan ja terän graffitin harmaa) lankaa sekä useampi nöttönen leikattuja sukkahousuja. 

Painoa sukilla 175g. Lngan kulutus vuoden alusta 778g.

Korjauksia ja viimeistelyä

Kuten aiemmin kirjoitin, menin materiaalipankkiin etsimään takkini rikoutuneen hiharemmisoljen tilalle uutta, samalla reisulla ajattelin vilkaista myös lankoja, koska tarvitsin näihin pyyhkeisiin ripustuslenkit. Jotenkin olin sitä mieltä, että niiden tyyli vaati virkattuja lenkkejä. 

Remmin soljen vaihtaminen oli yllättävän helppoa. Ratkoin pari saumaa, muotoilin vähän metallista kielekettä, että se sopi yhteen tuon uuden soljen kanssa, joka näytti todella samalta kuin vanha.

 

Sitten vain ompelin kiinni ratkomani saumat ja pistin remmin takaisin paikalleen. Yllättävän paljon kehuja koonnut "kaljasaavinpeitto" (kuten edesmennyt isäni kaikkia tämän mallin pitkiä takkeja kutsui) oli siten taas tasapainossa ja valmiina käyttöön. 

 

Lisäksi virkkasin noihin mainittuihin pyyhkeisiin ripustuskoukut. 

Voin siis todeta, että yksi työ loputtomalta työlistaltani on hoidettu kunnialla loppuun, kun pyyhkeet ovat käyttökunnossa.

Ja taas mentiin

Minulla oli pakollista asiaa materiaalipankkiin, sillä tarvitsin takkiani varten soljen ja paria puuvillalankaa, jotka veikkasin löytäväni sieltä. Niin löysinkin, mutta ikävä kyllä en tietenkään osannut lähteä pois pelkästään niiden kanssa. 

Tein kaikkiaan kuuden euron ostokset, joissa oli paitsi nuo solki ja langat myös kasa lankaa, jämäkeriä ja kasa kangasta. Monta metriä turkoosia resoria ja punaisen trikoopalan, joista on tarkoitus tehdä pari olkaimetonta toppia reissuun.

 

Painoa kasalla tosiaan oli 2kg ja hintaa yhteensä 6€